Väliliha välittää synnytysasennostasi

Jos voisin valita, missä asennossa synnyttäisin, niin siihen vastaaminen olisi helppoa. Olen nimittäin tehnyt paljon etsivän työtä ottaakseni selvää eri asentojen hyödyistä ja toisaalta haasteista.

Paljastan sinulle vastauksen nyt heti – haluaisin synnyttää konttausasennossa! Kerron sinulle nyt tarkemmin, miksi ja miten eri synnytysasennot voivat vaikuttaa repeämien todennäköisyyteen.

Moni asiakas tulee vastaanotolleni hakemaan juurikin tietoa siitä, mitä synnytyksessä oikein voi tehdä, jotta oman kehon palautuminen siitä olisi mahdollisimman sujuvaa. Olen aiemmin kirjoittanut 4 eri keinosta, joilla voit vähentää todennäköisyyttä repeämille. Suosittelen lukemaan sen ennen kuin jatkat tämän kirjoitukseni parissa.

Synnytyksen aikana lantionpohjan lihakset venyvät ja emättimen tilavuus kasvaa ainakin kolminkertaiseksi. Wau! Jos tämä tieto aiheutti kauhistusta, niin lohdutan jo heti, että lihakset myös palautuvat kuukausien saatossa eivätkä jää venyneeksi. Voit huokaista helpotuksesta!

Alatiesynnytyksessä repeämiä voi tulla itsestään tai ne liittyvät välilihan leikkaukseen. Ensisynnyttäjistä lähes kaikki saavat jonkinasteisen repeämän tai nirhaumia. Tutkimuksesta riippuen (näissä on myös maiden välillä paljon vaihtelua) noin 6-10% selviää ilman välilihan vaurioita, kun taas uudelleensynnyttäneillä puhutaan noin kolmasosasta.

Suurin osa repeämistä on kuitenkin lieviä eivätkä ne aiheuta murheita myöhemmin. Ja jälleen lohdutuksen sana: meitä lantionpohjan fysioterapeutteja löytyy nykyään lähes Suomen joka kolkasta eli apua on saatavilla, jos haastetta jää.

Repeämät jaotellaan näin:

1. asteen repeämät välilihan iholla, ulkosynnyttimien tai emättimen limakalvolla

2. asteen repeämät, jotka ulottuvat välilihan ja emättimen syviin lihaksiin asti

3. ja 4. asteen välilihan repeämät, jotka ulottuvat peräaukon sulkijalihakseen saakka

Voidaanko siis asennoilla vaikuttaa repeämiin ihan oikeasti?

Yksi asia, johon voit usein itse vaikuttaa on ponnistusvaiheen asento. Kerron näistä hetken kuluttua lisää. Repeämien syntyyn synnytyksen aikana voi vaikuttaa nimittäin myös esimerkiksi ponnistustapa ja kätilön tapa ottaa vauva vastaan.

Suomessa kätilöt tukevat usein aktiivisesti välilihaa sekä hidastavat ja kontrolloivat vauvan pään syntymisnopeutta, mitä pidetään toimivana keinona ehkäistä vakavampia repeämiä. Suomessa peräaukon sulkijalihasten repeämien esiintyvyys onkin maailman matalimmasta päästä, noin 1%:n luokkaa.

On asioita, joihin et voi itse vaikuttaa…

Asentojen merkitystä tukevaa tutkimusta löytyy paljonkin. Käytännön hoitotyön suosituksiksi siirtymisen kannalta riittävän laadukkaan tutkimuksen teko on kuitenkin haasteellista, koska mm. repeämien riskiin vaikuttaa niin moni asia, kuten 

  • synnyttäjän ikä

  • vauvan päänympärys ja paino

  • raskauden kesto

  • ponnistusvaiheen kesto ja

  • vauvan avotarjonta

  • synnytyksen käynnistäminen

  • synnyttäjän ruumiinrakenne (esim. välilihan pituus), ravitsemus ja lihaskunto.


Vaikeammille synnytysrepeämille altistavia tekijöitä ovat puolestaan mm. imukuppisynnytys, ensisynnyttäjyys, vastasyntyneen yli 4 kg paino ja avonainen lakitarjonta. Vaikeita repeämiä syntyy myös ilman riskitekijöitä, ja käytännössä niiden syntymisen ennustaminen on vaikeaa.

Ja on asioita, joihin voit itse vaikuttaa…

Itse ajattelen monen muun ammattilaisen tavoin, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa valita asento, jossa riskit ovat mahdollisesti vähäisempiä. Muista asioista, joihin voit itse vaikuttaa olenkin kirjoittanut jo aiemmin.

Tutkimusten mukaan riskiä repeämille voi pienentää konttausasennossa ja kylkimakuuasennossa ponnistaminen. Näissä asennoissa on lantiossa myös enemmän tilaa vauvalle syntyä. Myös pystyasennossa ponnistaminen voi vähentää riskiä repeämille.

 
Mirka näyttää esimerkkiä konttausasennosta jumppapalloon ja tyynyyn nojaten

Konttausasennossa on paljon hyötyjä!

 

Repeämien syntymisen todennäköisyyttä puolestaan lisää puoli-istuva asento. 

Paine suuntautuu puoli-istuvassa asennossa enemmän välilihan alueelle. On kuitenkin tilanteita, joissa esimerkiksi puoli-istuva asento on tarpeellinen ja paras juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi synnyttäjän uupumus tai imukupin käyttö voivat olla syitä synnyttää puoli-istuvassa asennossa. Tai sitten sinusta vain tuntuu parhaimmalta auttaa vauvaa maailmaan tässä asennossa. Silloin valitset sen.

Mahdollisia ponnistusasentoja on monia ja vain kokeilemalla selviää, mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaimmalta. Kerron eri asentojen hyödystä myös lantion ala-aukeamassa olevaan tilaan Ponnistusvaiheessa lisää tilaa lantioon – se on mahdollista! -blogikirjoituksessa.

Haluan sinun kuitenkin tietävän, että eri asennoilla on puolensa. Ja jokaisella on paikkansa. Tavoitteenani ei ole arvottaa asentoja, vaan rohkaista kokeilemaan erilaisia asentoja jo ennen synnytystä.

Hei ja joulukuun 2024 ajan saat kaikki verkkokurssimme – mukaan lukien Odottajan onnellinen keho -kurssin – 24% alennuksella! Tutustu kurssiin tästä: www.luotalantionpohjaasi.fi/ook ja käytä kassalla koodia joulu24.

Terveisin,

Maria

äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti



Lähteitä

Elvander C, Ahlberg M, Thies-Lagergren L, Cnattingius S, Stephansson O. Birth position and obstetric anal sphincter injury: a population-based study of 113 000 spontaneous births. BMC Pregnancy Childbirth. 2015;15:252.

Fernando, R.J. Risk factors and management of obstetric perineal injury. Obstetrics, Gynaecology and Reproductive Medicine. 2007;17:8.

Jansson, M.H., Franzén, K., Hiyoshi, A. et al. Risk factors for perineal and vaginal tears in primiparous women – the prospective POPRACT-cohort study. BMC Pregnancy Childbirth 20, 749 (2020). 

Linneberg, S., Leenskjold, S. & Glavind, K. A five year follow-up of women with obstetric anal sphincter rupture at their first delivery. European journal of obstetrics, gynaecology, and reproductive biology. 2016;203, 315-319.

Samuelsson E, Ladfors L, Lindblom BG, Hagberg H. A prospective observational study on tears during vaginal delivery: occurrences and risk factors. Acta Obstet Gynecol Scand. 2002 Jan;81(1):44-9.

Smith LA, Price N, Simonite V, Burns EE. Incidence of and risk factors for perineal trauma: a prospective observational study. BMC Pregnancy Childbirth. 2013 Mar 7;13:59. doi: 10.1186/1471-2393-13-59. PMID: 23497085; PMCID: PMC3599825. 

 
Edellinen
Edellinen

Ponnistusvaiheessa lisää tilaa lantioon – se on mahdollista!

Seuraava
Seuraava

4 keinoa pelastaa välilihat repeämiseltä